Nämä sivut olen tehnyt kertoakseni perheeni untuvikoista. ;) Tällä tarkoitan siivekkäitä lemmikkejäni eli lintujani..
Perheessäni on aina ollut jotakin eläimiä. Jyrsijöitä, koiria, kissoja, akaattikotiloita jne. Suurin osa edesmenneistä eläimistäni olivat hyvin lyhyt ikäisiä ja kyllästyin siihen, että ne elivät n.3 vuotta ja sitten kuolivat pois ja sain parkua jälleen niiden perään, juuri kun olin ehtinyt niihin kiintyä. =( Joten sitten yhtenä marraskuisena talviaamuna kiertelin paikallisessa eläinkaupassa ja silmiini osui neitokakadu. Vaaleankeltainen [värimuunnos on oikealta nimeltään lutino] lintunen puuhaili kiipeily orrellaan ties minkälaisia temppuja ja jokin sai minut lumoutumaan tuohon otukseen. Katselin lintua aikani ja menin sitten takaisin kotiin.
Kun pääsin kotiin, ajatukseni harhailivat yhä tuossa linnussa:
Ei mennyt kauaakaan kun menin ja varasin sen. Niin fiksulta se vaikutti ja kun kuulin, sen olevan pitkäikäinen - ilahduin. Edelliset lemmikkini ovat eläneet n. 2-5 vuotta ja sen jälkeen poistuneet keskuudestamme. Olin varma, että nyt tein oikean ratkaisun.
Riepu asettui taloksi todella nopeaksi, olihan se jo tottunut käsittelyyn ennen kuin muutti meille. Jo viikko tulonsa jälkeen se selitti olkapäälläni kujerrellen.
Kun Riepu oli ollut meillä n. kuukauden verran aloin miettiä sitä, että se tarvitsisi seuraa. Olin toki linnun kanssa paljon, mutta silti tuntui, ettei sille riittänyt edes 12 tuntia päivässä. =) Ei mennyt siis aikaakaan kun tuli toinen neitokakadu. Tämä nimettiin Tsunamiksi. Nyt meillä siis oli jo kaksi lintua - uros ja naaras.
Tsunamin asetuttua kodiksi havaitsin, että Riepu alkoi viihtyä nyt paljon myös Tsunamin seurassa ja koska oli hommattu myös n. 170cm korkea häkki niin siellä riitti tekemistäkin lelujen ja oksien parissa. Tällöin mielessäni alkoi harhailla ajatus isommasta linnusta, joka tietenkin vaatisi vieläkin enemmän vapaa-ajastani kuin kaksi neitokakaduani. Aloin selailla internetissä ilmoituksia ja sitten silmääni osui ilmoitus Punaotsa-amatsoni ElluElmeristä.
Ellulla oli ikää 5 vuotta ja sen hintakin oli niissä rajoissa, joita opiskelijana voisin investoida. Kävin perheeni kanssa katsomassa lintua, joka osoittautui hyvinkin seuralliseksi tapaukseksi. Se puhui, leikki, vaati rapsuttelua ja aktiviteetteja -> tuntui kuin lintu olisi kuin tehty minulle. Tietenkin puhelahja on toissijainen, jonka takia en lintua hankkinut vaan halusin yksinkertaisesti koiraa vastaavan lemmikin, jota ei tarvitsisi käyttää ulkona.
Joten joukkoon tuli sitten Ellu ja iso n. 150cm korkea häkki. Kaverini ovat vitsailleet, että onko tässä nyt lintuja vähäksi aikaa ja olen nyökkäillyt. Tosin mielessäni on ollut, että ehkäpä joskus sitten jonkun ajan päästä.. ;)
Tässä tekstikappaleessa on hieman lihavoitua, kursivoitua ja kirjoituskone-tyylistä tekstiä.
Itse olen 18 vuotias naisihminen, joka asustelee tällä hetkellä Karkkila-nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee n. 55km Helsingistä Pohjoiseen. Olen siis aina harrastanut eläinten kanssa touhuilua ja ne tulevat varmasti kuulumaan elämääni jatkossakin. Onhan Ellun ikä parhaimmillaan yli kuusikymmentä vuotta. ;)
Mitä harrastuksiin lintujen lisäksi tulee niin... Harrastan koiran kanssa tokoa kesäisin, rullaluistelua, laskettelua ja lautailua. Myös opiskelu, töissä käynti ja lueskelu ovat arkeani. Internetissä tulee roikuttua joskus myös vähän liiankin kanssa. =S
Chattäily luonnistuu myös usein. Minut löytää papukaijayhdistyksen ja kaijuleiden sivujen chateistä toisinaan alla olevalla nimimerkillä
Nimim. YoOdi
Vasemmalla kuva
Punaotsa-amatsonistani ElluElmeristä
Tekstin
oikealla puolella on kuva,Riepusta ja Tsunamista rairuohon
kimpussa. =)
Katso mahtava Linkkipaketti!
Tietoa lisää toisella palvelimella
Lisää Riepusta!
Lisää Tsunamista!